Olipa ihanat ulkoiluilmat Pääsiäisenä. Sisällä ei malttanut olla lainkaan :) . Pihalla huomasin ajattelevani että - voisi tehdä tuon tai tuon asian, pitäisi tehdä tuo ja tuo jne. Yks kaks tuli tunne että hei apua minulla on kiire. - Hetkinen - kiire, siis minne, valmiissa maailmassa. Piti oikein istahtaa ja miettiä:
Minulle puutarha on paikka jossa voi nauttia olemisesta ja tekemisestä, siellä ei siis ole pakko tehdä. Ja jos ei tartte tehdä, ei voi tulla kiirekkään. Tähän aikaan vuodesta ei tosiaankaan ole muutenkaan mikään kiire puutarha töiden kanssa.
Ja ennen kaikkea, onhan sitä pihalla jo tehtykin:
On siirrytty "ulkoruokintaan" ja istuttu kahvittelemassa pihalla.
On kuunneltu kevät konserttia, katseltu muuttolintujen paluuta.
On käyty Vilin kanssa nuuskuttelemassa, kevään tuoksuja.
Katseltu (perjantaina ensikertaa tänä vuonna) perhosia meidän pihassa, oli kaaliperhosia, suruvaippa, sinisiipiä ja nokkosperhonen.
Marjapensaat on leikattu ja tuettu.
Oksat on haketettu.
Nurmikko on siivottu risuista ja enimmistä lehdistä.
Kukkapenkit on siistitty.
Kompostorit on tyhjennetty ja jo lähes täytettykin uudelleen :)
Kasvihuone odottaa taimiaan, salaattien ensimmäiset kylvöt on jo kylvetty.
Ja pisteeksi Iin päälle, pääsiäislauantaina haettiin kompostoivahuussinistuin paikallisesta rautakaupasta. Nyt Huussi on ilmastointiputken läpivientiä, ikkunalaseja ja ovea vailla valmis odottamaan maalausta.
Ja ennekaikkea ollaan nautittu kauniista kevätsäästä.
Eli se siitä kiireestä. Joku viisas sanoi joskus että: jos on kiire, niin pitää istua hetkeksi ja odottaa, niin se menee ohi. Taitaa pitää paikkaansa :D
ps. Anteeksi ankea, kuvaton postaus, mutta kun ei malta istua koneelle ottamaan kamerasta niitä vähiäkään kuvia mitä olen saanut otettua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ja kumarrus! Kiva kun jätit kommenttisi.